Näytetään tekstit, joissa on tunniste paino. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paino. Näytä kaikki tekstit

torstai 25. huhtikuuta 2013

Hear the silent song

Mä olen taas tänään tajunnut näitä itsestään selvyyksiä, jotka kaikki muut on tienneet.. ööh.. AINA. Mä vaan haaveilen siitä minästä joka haluaisin olla, mutta en tee koskaan mitään oikeasti asialle. Ja faktahan on se, että ei mitään muutosta tule itsestään, kaikki on kiinni siitä miten mä itse haluan asiat tehdä. Liian helppoa`? Kyllä. Eiku ootapas...

Mitkä on ne muutokset joiden uskon vaikuttavan onnellisuuteen?
1. Paino.  Joo, täähän olisi periaatteessa helppo. Muuttaisin ruokavalion vaan paremmaksi ja lisäisin hyötyliikuntaa ja tilanne korjaantuisi heti parempaan. Mä tiedän, että jo muutaman kilon pudutus saisi vaatteet näyttämään paremmilta mun päällä ja se puolestaan nostaisi heti mun mielialaa. Valitettava todellisuus on vaan se, että mun vieressä on tälläkin hetkellä karkkikulho (kaatissäkki tietenkin, jos kiinnostaa tietää.).

2. Oon selkeästi yksi maailman pinnallisimmista ihmisitä kun mun kakkoskohtana on tissit. Tai rinnat. Tai  meloonit. Tai etumus. Tai mikä nimi nyt milloinkin on tilanteeseen sopiva. Tai no, perun kyllä ton sanan meloonit, sillä nää mun onnettomat on hyvin kaukana siitä. Teininä kärsitty anoreksia vaikuttaa vieläkin mun kropassa silleen kivasti, että tissit on pienet ja musta jotenkin ihan hassun malliset. Olin liian laiha juuri sopivasti niiden kasvuvaiheessa eikä ne päässyt siksi kunnolla kehittymään.  B-kupin nää nyt täyttää tällä hetkellä, mutta haluaisin kaksi kuppikokoa isommat. Sellaiset, että ei tarttis aina miettiä kutistaako paita taas etumuksen kokoa vai ei. Eikä ne push upit olis ainoa mahdollinen rintsikkavalinta. Olen salaa tosi kateellinen kaikille joilla on isot rinnat. Vaikka tietenkin, olishan mullakin mahdollisuus saada isot, silikonit nimittäin.  Oon monesti haaveillut, mutta leikkaus on kuitenkin aina leikkaus ja hintakin olisi huima.

3. vauva. Mulla on ollut vauvakuume jo iät ja ajat, mutta mussa taitaa olla jotain häikkää, sekin varmasti anoreksian peruja. Asiahan ehkä korjaantuisi jos uskaltautuisin lääkäriin puhumaan aiheesta mutta ehei, mua pelottaa liikaa. Mitä jos mitään ei ole tehtävissä? Tää on aihe, josta en oikeasti voi puhua kenellekään, kukaan mun lähipiirissä ei ymmärrä miten hirveältä tuntuu, kun pelkää, että ei oikeasti voi saada lapsia.  Kaikki vaan kehuu miten hedelmällisiä ne on ja utelee milloin mulla on "pullat uunissa". Tekee mieli paukauttaa totuus aina siinä vaiheessa, mutta enhän mä niiden vaaleanpunaista maailmaa voisi tahrata...

4. Ystävät. Mä tarvitsisin uusia ja kipeästi. Vanhoilla alkaa olla just niitä omia lapsia yms eikä niillä riitä aikaa tai kiinnostusta mulle. Oon hu5onoa seuraa kun en osaa keskustella kakkavaipoista. Mutta missä tän ikäinen voi oikein löytää uusia ystäviä? Uuden harrastuksenkin aloittaminen on melkein mahdotonta vuorotyön takia ja sehän olis varmaan se nr 1. Baareissa kaikilla on jo se oma kaveriporukkansa. :(

5.  Työ. Oon kyllästynyt mun nykyiseen duuniin, osaan liian hyvin tän homman jo enkä saa siksi onnistumisen kokemuksia ja tää on tosi yksipuolista. Ongelmahan ratkeaisi etsimällä uusi paikka, mutta mua pelottaa. Vakipaikka ja kaikki on aika uhkaavaa vaihtaa johonkin sijaisuuteen. Mutta tyhmäähän se on tän ikäisenä jo "uraantua".


Joo, noi viisi kohtaa on varmaan ne kaikkein isoimmat asiat joihin voisin jollain tavalla ainakin vaikuttaa. Nyt tartten enää sen kunnon motivaation. En taida arvostaa itseäni oikeasti.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Video

Tässä mun mielestä aika loistava puheenvuoro entiseltä anoreksikolta youtubessa. Joku saattaa noista puheista loukkaantua, mutta mun mielestä tavallaan aika loistava. Linkki.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Totuuksia(ko)

Sä tunnet mut vieläkin liian hyvin.

"Et kai ole vähän lihonnut?"

Voisiko exä enää pahemmin sanoa? Ei mulle ainakaan, varsinkaan kun olen laihtunut. Pitääkin alkaa valitsemaan tarkemmin se, mihin kauppaan voi mennä ja mihin aikaan.

Enkä kyllä ikinä ole ymmärtänyt tuollaista turhaa muiden ihmisten loukkaamista. Ei tulisi mieleenkään alkaa arvostelemaan toisen, edes exän, ulkonäköä hänelle ainakaan suoraan päin naamaa. Ei sitä koskaan voi tietää milloin toisella on jo muutenkin paha olla ja omat rumat sanat olisivat vain  viimeinen niitti siihen kaikkeen.

Taas tuo mun peilikuva näyttää niin ällöttävältä, vaikka vielä eilen se oli ihan siedettävä.




(Päivän musiikki: The 69 Eyes - Rosary Blue)

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Kaipaus

(yhä minä mietin sinua, meitä
kaikkea minkä minä pilasin)

Onko vähän naurettavaa, jos ihminen aloittaa uuden parisuhteen ja kaikkea, mutta ei silti vielä ihan ihan ihan oikeasti ole päästänyt irti edellisestä?

Se on helppo valehdella kaikille muille ja itselleen miten on päässyt irti kaikesta vanhasta ja miten kaikki on nyt hyvin. Sääli kun todellisuus ei ole yhtä helppoa.

Ainut syy miksi mä olen päästänyt itseni taas tähän fyysisen tilaan on juuri varmaankin se,että kaikki ei ihan oikeasti ole ok. Mä aina joko syön tai olen syömättä pahaan olooni. Ei kumpikaan kovin järkeviä vaihtoehtoja, kun ne vetää aina äärimmäisyyksiin...

Milloin mä oppisin oikeasti puhumaan asioista?



(olisi niin ihana kun pääsisin takaisin syliisi,
kertoisit minulle ettei ole enää mitään anteeksi annettavaa)



tiistai 5. maaliskuuta 2013

Laihoilla on mukavempaa

Oh noes. Kukaan nykyisestä kaveripiiristän ei tiedä sitä, että olen aikoinani sairastanut anoreksian. Eikä sitä nykyisestä olomuodostani edes uskoisi, + 15 kg liikaa (ja ihan oikeasti liikaa, ei mitään "olen muka tosi lihava"-puhetta). On pelottanut aloittaa laihduttaminen, sillä vaarana on se että kaikki menee taas yli. Pahimpaan aikaan kun olin oikeasti ihan luuranko... mutta kaunis sellainen.

On tullut ihailtua pitkästä aikaa hoikkien ihmisten kuvia... thinspiration? Miten ihanaa olisikaan kun itse ei olisikaan tälläinen löllyvä hyytelö vaan hoikka. Harmittaa kun silloin kauniina ei tajunnut laittaa päällensä juuri niitä ihania mekkoja yms yms,jotka ei ylipäätänsä edes mahdu nyt päälle.

Saisikohan sitä jotenkin pidettyä laihdutuksen kurissa? Kun tuon 15kg:n tiputtaminen oikeasti riittäisi, olisi ns ihannemitoissa. mutta mutta mutta...