lauantai 30. maaliskuuta 2013

And then there was that one idiot...

Mä en oo aina varma oonko tästä maailmasta (ja haluanko edes olla).

Mä nauran väärissä kohdissa, hymyilen kun pitäisi olla vakava, olen kiinnostunut asioista joista suurinosa ihmisistä ei haluaisi edes kuulla, olen pystynyt pettämään toista tuntematta vieläkään syyllisyyttä, olen aina joskus tunteeton jonkun kertoessa jostain kamalasta ja häpeän itseäni kun en saa "oikeaa" reaktiota aikaan...

Mä kuulostan ton perusteella ihan joltain psykopaatilta. En toivottavasti ole, tai multa itseltänikin on mennyt taas jotain tosi pahasti ohi (heh heh).

Välillä tulee pohdittua, että olenko ainut ihminen joka kokee olevansa tälläisissä asioissa ns väärässä. En usko. Mutta ei tää ehkä ihan normaaliakaan ole...

Sen mä tiedän, että rakas viholliseni alkoholi turruttaa mua tietyissä asioissa. Silloinkin kun en ole siis alkoholin vaikutuksen alaisena, vaan olen vain sinä viikkona sattunut juomaan muina päivinä paljon. Ehkä musta tulis normaalimpi, jos osaisin pitää kuukaudenkin tauon pullon korkkaamisesta. Se onkin sitten vaan turhan kova haaste mulle toteutettavaksi.

Jonkun pitäis tulla joskus vaan lyömään mun naamaan, ja sanomaan että koitas nyt herätä sieltä fantasiamaailmastas tähän todellisuuteen. Elämä menee koko ajan eteenpäin ja mä oon vaan jäänyt jonnekin pysäkille hengaamaan. Voisin saada oikeasti paljon enemmän aikaan, jos joskus viitsisin edes yrittää. Mä tulen ihan varmasti joskus katumaan sitä miten laiska olen ollut laittamaan asioitani kuntoon, en jaksa huolehtia edes terveydestäni kunnolla,

mutta se päivä on sitten joskus tulevaisuudessa. En mä nyt jaksa oikeasti välittää.


Päivän kappale: Marilyn Manson- Beautiful People

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti